Kirjoitan nyt tähän alle sitten lisää tietoa hyeenakoirista - saattaa tulla samojakin asioita.
Tekstit (c) International Masters Publishers, Natural KillersLEVINNEISYYSAfrikan savannit
Ennen eurooppalaisten saapumista Afrikkaan hyeenakoira oli yksi maanosan tavallisimmista ja laahimmalle levinneistä pedoista. Se kilpaili leijonan, leopardin ja hyeenan kanssa saaliista, ja elämä oli rankkaa.
Hyeenakoirat kehittivät kilpailuvaltikseen erittäin sosiaalisen elämäntavan. Vuonna 1906 Iso-Britannia, jolla oli Afrikassa monta alusmaata, alkoi maksaa tapporahaa jokaisesta tapetusta hyeenakoirasta. Sitä ei ole enää aikoihin maksettu missään päin Afrikkaa, mutta laji ei koskaan toipunut tuosta mielettömästä vainosta.
Ihmisen paras ystävä?
Eteläisessä Afrikassa hyeenakoiria on enää Krugerin kansallispuistossa. Siellä elää 147 nisäkäslajia, kuten leijona, leopardi, leveähuulisarvikuono, seepra ja gnuantilooppi. Ne ovat kaikki erinomaisesti sopeutuneita elinympäristöönsä, mutta vain harvalla niistä on samoja ominaisuuksia kuin hyeenakoiralla. Niitä ovat mm. voimakkuus, taitavuus, älykkyys, ahkeruus, lauma-uskollisuus ja lauman muista jäsenistä huolehtiminen.
ELINYMPÄRISTÖ JA RAVINTOVaeltajat
Savanni koostuu lähinnä avoimista, kuivista ruohoalueista, joilla hyeenakoirat pystyvät havaitsemaan muiden eläinten äänet ja hajut jo kaukaa. Hyeenakoira elää vaellellen ympäriinsä laajoilla alueilla. Yhden lauman elinalue voi olla kooltaan 200-2000 km
2. Lauma käy säännöllisesti kaikissa elinalueensa osissa ja käyttää 20-30 luolaa ja lepopaikkaa. Lauma tuntee alueensa tarkkaan. Se siirtyy paikasta toiseen saaliseläinten perässä, mutta kohtaamisia suurpetojen kanssa lauma pyrkii välttämään.
Saalismatkat
Pentujen synnyttyä lauman on pysyteltävä pitkään yhdessä paikassa, jossa on pennuille sopiva ja turvallinen pesä. Jos saaliseläimet muuttavat tuona aikana kauemmas, osan laumasta on käytävä päivittäin saalistamassa elinalueensa toisissa osissa. Ne voivat joutua kulkemaan jopa 50 km edestakaisin, mikä jo käy saalistajan voimille.
Metsällä
Hyeenakoira syö vain tuoretta lihaa. SIlle kelpaa myös muiden juuri tappama saalis, mutta se ei koske vanhoihin raatoihin. Joskus se syö ruohoa edistääkseen ruoansulatustaan.
SUKUPUUViimeinen?
Hyeenakoira kuuluu
Carnivora-lahkoon eli petoeläimiin. Ne ovat lihansyöjäeläimiä, jotka kehittyivät hyönteisiä syöneistä esivanhemmistaan noin 65 miljoonaa vuotta sitten. Ne tulivat Afrikkaan noin viisi miljoonaa vuotta sitten, ja yksi ensimmäisistä sinne tulleista lajeista oli nykyisen hyeenakoiran edeltäjä. Sen uskotaan erottuneen tuolloin muiden koiraeläinten esimuodoista.
Hyeenakoira on kehittynyt omaksi lajikseen yli kolme miljoonaa vuotta, joka on riittävän pitkä aika, että laji pystyy kehittymään ulkoisilta ominaisuuksiltaan ja käyttäytymiseltään selvästi muista koiraeläimistä poikkeavaksi.
Oma kehityslinja
Hyeenakoirien perimää on hiljattain tutkittu, ja on selvinnyt, että laji kuuluu eri koiraeläinten haaraan kuin muut sutta muistuttavat petoeläimet. Eteläafrikkalainen hyeenakoira poikkeaa todennäköisesti geneettisesti Itä-Afrikassa elävästä hyeenakoirasta, ehkä pitäisi puhua jopa kahdesta eti lajista.
SUKUPUUKUVA(pahoittelen huonoa laatua)
LAJIN TUNTOMERKITKuvioleikkiä
Hyeenakoiraa kutsutaan toisinaan "täplikkääksi metsästyshyeenaksi", mikä kuvaa hyvin lajin ulkonäön ja käyttäytymisen eri puolia. Turkissa on mustista, kellertävistä, ruskeista ja valkoisista laikuista muodostuva kuvio. Karva on usein hyvin ohutta, ja vanhat yksilöt voivat kaljuuntua melkein kokonaan.
Hyeenakoira Kolmårdenin eläinpuistossa.
Photo: Roine Magnusson/Kolmården.Pitkänmatkanjuoksijoita
Hyeenakoirien toinen silmiinpistävä ominaisuus liittyy metsästyskykyyn. Pitkien jalkojensa avulla hyeenakoira liikkuu väsymättä pitkiä matkoja laajoilla alueilla. Se etenee tasaista ravia, mutta lyhyillä matkoilla se voi yltää jopa 60 km:n tuntinopeuteen. Sen leuat ovat voimakkaat ja hampaat todellinen työkalupakki. Sillä on pienet talttamaiset etuhampaat, suuret raateluhampaat saaliin tappamiseen ja poskihampaat, joissa on veitsenterävät reunat saaliin raateluun.
LAJITIETOUTTA 
Lajin tila Äärimmäisen uhanalainen
Elintapa Tiivistä yhteistyötä tekevä lauma
Pituus 75-111 cm
Häntä 30-40 cm
Säkäkorkeus 65-75 cm
Paino 18-36 kg
Sukukypsyys Aikaisintaan 20 kuukauden iässä, mutta sosiaalinen asema vaikuttaa lisääntymismahdollisuuksiin
Lisääntymisaika Touko-kesäkuu (sadekausi)
Tiineysaika 70-80 päivää
Jälkeliset Yleensä 10-11 (pentuja voi olla jopa 21 mutta se on harvinaista)
Lisääntymisväli 1 vuosi
Ravinto Vain nisäkkäät, kuten impala, juovagnu, ruokoantilooppi, vesiantilooppi, hyppyantilooppi ja hyppyjänis
Elinikä Jopa 11 vuotta luonnossa
[Puuttuva varvas
Muista koiraeläimistä poiketen hyeenakoiralla on kaikissa jaloissa vain 4 varvasta. Susilla ja ketuilla viides varvas on jäljellä kannuskyntenä.]
METSÄSTYSMenestystarina
Hyeenakoirat poikkeavat muista Afrikan nisäkkäitä saalistavista pedoista siinä, että ne metsästävät lähinnä päiväsaikaan. Vain gepardi tekee samoin, mutta hyeenakoirat ovat huomattavasti menestyksekkäämpiä metsästäjiä kuin tuo nopea, laikukas kissapeto. Krugerin kansallispuistossa saalista on kosolti, ja siellä hyeenakoirat saavat kahdella kolmesta metsästyskerrasta saaliin kiinni. Niiden onnistumismahdollisuuksia lisää laumana työskentely, mutta se tarkoittaa myös sitä, että hyeenakoirien pitää saalistaa enemmän saadakseen tarpeeksi ravintoa.
Uuvutustaistelua
Hyeenakoirilla on voimakkaat leuat ja hyvin terävät kynnet, mutta sillä ei ole samankaltaista raakaa voimaa kuin suurilla pedoilla, kuten leijonilla, leopardeilla tai hyeenoilla. Hyeenakoiran valttina on puolestaan sulava liikkuminen ja oveluus. Lauma voi ajaa saalista takaa useita kilometrejä. Eläimet näykkivät ja purevat saalista juostessaan, niin että se vähitellen uupuu, eikä enää jaksa taistella vastaan.
ELÄMÄNVAIHEET: AIKUISUUSKoiranelämää
Laumassa vain alfapari lisääntyy. Muu lauma koostuu alfaparia nuoremmista uroksista ja naaraista. Useimmat niistä ovat sukua lauman muille samaa sukupuolta oleville, mutta eivät vastakkaisen sukupuolen jäsenille. Alfaparin vanhemmat pennut ovat poikkeus ja ne voivat elää laumassa useita vuosia. Lauman kaikki jäsenet osallistuvat metsästykseen ja alueensa puolustamiseen.
Lähdön hetki
Laumassa eläimet huolehtivat toisistaan, ja vahintoittunutta eläintä autetaan paranemaan. Yksinäinen vahingoittunut hyeenakoira kuolisi nälkään, mutta kun lauma ruokkii ja suojelee sitä, sillä on paremmat mahdollisuudet parantua. Siitä huolimatta laumassa esiintyy välillä myös kilpailua. Kun lauma alkaa kasvaa liian suureksi, johtajauros tai -naaras lähtee laumasta etsimään uutta kumppania ja perustamaan uuden lauman. Se saattaa ottaa mukaansa muutaman "apurin". Samat alfayksilöt eivät koskaan hallitse laumaa muutamaa vuotta kauemmin, ja kun ne jättävät lauman, jäljelle jääville tulee paremmat mahdollisuudet päästä johtamaan laumaa ja lisääntymään.
ELÄMÄNVAIHEET: PARITTELUOnnellinen hetki
Alfanaaraalla on kiima kerran vuodessa. Alfauroksen lisäksi muutkin lauman urokset haluavat paritella sen kanssa. Hallitseva uros vahtii alfanaarasta tarkkaan ja yrittää peittää kiiman hajun omalla virtsallaan. Muiden koiraeläinten tapaan hyeenakoirienkin parittelu kestää useita minuutteja, jolloin eläimet ovat kiinni toisissaan.
Tiineys kestää noin kymmenen viikkoa, jonka jälkeen emo synnyttää pennut yhteen lauman elinalueella olevista maakuopista.
Aina lähellä
Emo päättää, missä pennut saavat kasvaa. Ne ovat hyvin haavoittuvia ensimmäisten elinviikkojensa aikana. Silloin emo saattaa siirtää pennut toiseen pesäluolaan, ja lauma seuraa perässä. Emo ei jätä pentujaan koskaan yksin kuin muutamaksi minuutiksi. Siksi se ei voi metsästää, vaan on riippuvainen muiden lauman jäsenten sille tuomasta ruoasta.
ELÄMÄNVAIHEET: PENNUTUudet oppilaat
Emo pysyy pentujensa luona luolassa noin kuukauden, minkä jälkeen se antaa toistenkin ryhtyä lapsenvahdiksi sillä aikaa, kun se itse lähtee lauman mukana metsästämään. Kun pennut ovat kolmikuisia, lauma jättää kotipesän ja jatkaa tavanomaista liikkuvaa elämäänsä. Ne yöpyvät joka yö eri puolella elinaluettaan. Pennut ovat mukana myös metsällä, mutta usean kuukauden ajan ne vain tarkkailevat lauman touhuja. Innokkaina pennut juoksevat vanhempien laumanjäsenten kannoilla.
Itsenäisyyden kynnyksellä
Kun lauma on tappanut saaliseläimen, aikuiset väistyvät ja antavat pentujen syödä ensin. Pennut saavat nauttia tällaisesta erikoiskohtelusta aina vuoden ikään saakka, jolloin niiden oletetaan kantavan oman vastuunsa lauman yhteisestä hyvästä. Silloin on useimmiten jo syntynyt uusi pentuekin, josta lauman on huolehdittava. Noin kaksivuotiaana pennut alkavat muodostaa pieniä naaras- tai koirasryhmiä, jotka erottuvat alkuperäisestä laumastaan. Ne vaeltelevat kunnes löytävät vastakkaista sukupuolta olevan ryhmän, jonka kanssa ne muodostavat uuden lauman.
ELÄMÄÄ IHMISEN RINNALLARajoilla
Hyeenakoiraa pidetään nykyisin yhtenä maailman uhanalaisimmista pedoista. Se on surullinen esimerkki ihmiset julmuudesta. 1900-luvulla sekä eurooppalaiset siirtolaiset että afrikan alkuperäiskansat pitivät hyeenakoiraa uhkana. Niitä tapettiin käytettäviksi rituaaleissa ja lääkinnässä. Vielä 1950-luvulla laji olisi riistanvartijoiden mukaan pitänyt hävittää sukupuuttoon. Ihmiset näkivät, miten kiihtyneet hyeenakoirat kävivät saaliin kimppuun ja niitä pidettiin murhanhimoisina eläiminä. Se oli täydellinen virhearviointi lajin käyttäytymisestä.
Epävarma tulevaisuus
Vaikka lajista tiedetään nykyisin enemmän, ihmisen toimet vaikuttavat yhä lajiin kielteisesti. Hyeenakoirien lukumäärä on pienentynyt rajusti 1980-luvun jälkeen, jolloin niitä eli luonnonvaraisena noin 200 000 eläintä. Niiden elinalueet on muutettu viljelymaiksi, asuinalueiksi ja teiksi, ja tuhansia eläimiä on tapettu uudella tehokkaalla keinolla - liian kovaa ajavilla autoilla. Myös vesikauhun ja penikkataudin kaltaiset kesykoirista tarttuvat taudit ovat huolestuttavia. Ne voivat tappaa koko lauman, koska sen jäsenet ovat tiiviisti yhteydessä toisiinsa.
Tiesitkö?
Perhe ennen kaikkea
Monille sosiaalisille lajeille on tyypillistä, että osa eläimistä ei lisäänny. Se on mahdollista siksi, että lauman jäsenet ovat läheistä sukua lisääntyvälle alfaparille. Auttamalla alfaparia hoitamaan pentuja ne tekevät oman osuutensa saadakseen myös omat geeninsä siirtymään eteenpäin.
Lähisukulaisuus
Tutkijoita huolettaa lajin sisäsiittoisuuden lisääntyminen. Hyeenakoirien määrä ja niiden elinalueet ovat pienentyneet rajusti sadan viime vuoden aikana. Lisääntymiseen sopivien eläinten on vaikea löytää itselleen kumppania, joka ei ole liian läheistä sukua.
Rauhanomainen laji
Toisiaan kohtaan hyeenakoirat eivät osoita minkäänlaista aggressiivisuutta. Jopa saaliinjaossa tai tilanteissa, joissa voisi syntyä riitaa, ne pyrkivät ennemminkin rauhoittamaan muita kuin mahtailemaan.
Tervehdysseremonia
Tavatessaan hyeenakoirat tervehtivät toisiaan kuin pikkulapset kiljuen ja nuollen toistensa naamaa. Muut jäsenet osoittavat alfaparille, että se on yhä hallitsevassa asemassa, ja muille jäsenille, että laumassa on kaikki hyvin.
Ihailijat
Lauman elämä ei ole aina mukavaa ja valoisaa, mutta perustasolla se on hyvin järjestäytynyttä. Laumassa kaikki auttavat toisiaan.
Maasai-heimo ei metsästänyt hyeenakoiria silloinkaan, kun niistä vielä maksettiin tapporahaa, koska he ihailivat hyeenakoirien kykyä yhteistyöhön ja uskollisuutta omalle laumalle.
Adoptio
Lauman arvojärjestys on erittäin selvä. Jos alempiarvoinen naaras saa pentuja, sen on luovutettava pennut hallitsevalle naaraalle. Monet pennut kuolevat, mutta on tavallista, että hallitseva naaras pystyy huolehtimaan kaksista pennuista samanaikaisesti.
Tappava virus
Myös vankeudessa elävillä hyeenakoirilla on penikkatautia. Talvella 2000-2001 tauti riehui Tansanian Mkomazin luonnonpuistossa ja tappoi 49 alueen 52:sta sukukypsästä hyeenakoirasta.
Huono maine...
Suurriistanmetsästäjä RCF Maugham kirjoitti vuonna 1914 hyeenakoirasta näin: "Odotan päivää, jolloin pääsemme eroon tuosta täysin hyödyttömästä oliosta."
Niinkin hiljattain, kuin vuonna 1960 biologi J. Hunter kutsui hyeenakoiria "luotaantyöntäviksi ja kieroiksi otuksiksi."
Yhteistyön tärkeys
Susi pärjää omillaankin, jos sen on pakko, mutta hyeenakoira on riippuvainen yhteistyöstä lauman jäsenten kanssa. Saaliin kiinni saamiseen tarvitaan vähintään kolme hyeenakoiraa ja lisääntymiseen vähintään neljä.
MITÄ MINÄ VOIN TEHDÄ?Hyeenakoiran suojelu
Mitä hyeenakoiran auttamiseksi tehdään?Hyeenakoira alkaa vähitellen päästä eroon huonosta maineestaan, ja nykyisin sitä suojaavat tiukat lait. Vuonna 1997 Maailman luonnonsuojeluliitto laati yhdessä kansainvälisten asiantuntijoiden kanssa lajin pelastussuunnitelman. Tarkoituksena on muuan muassa tutkia lajin elintapoja ja suhdetta ympäristöönsä. Eläimille on asennettu radiolähettimiä tutkimusta varten.
Kun tästä erikoisesta petoeläimestä saadaan tarkempi käsitys, on helpompi ehdottaa käytännön suojelutoimia. Yksi merkittävä asia on ollut aidan poistaminen kansallispuistojen ja yksityisten villieläinpuistojen väliltä niin, että hyeenakoirat pääsevät liikkumaan suuremmalla alueella. Hyeenakoiria on alettu kasvattaa vankeudessa siirrettäväksi Etelä-Afrikan kansallispuistoihin.
[Suojeluhankkeita
www.awdconservancy.orgSivusto, jossa on runsaasti tietoa. Se kuuluu pienelle ja aktiiviselle järjestölle, jonka tavoitteena on suojella Kenian hyeenakoiria.
www.canids.orgSivusto, jossa koiraeläinasiantuntijat antavat yksityiskohtaista tietoa niiden suojelusta.]
