Post by wilder on Jan 21, 2008 18:33:54 GMT 2
Nimi: Ijskoud Draak
L-nimi: Ijzel
Ikä: 3 vuotta(Koirissa)
Skp: Uros
Rotu: Tundrasusi
Lauma: Azul
Asema: Laumalainen
Ulkonäkö: Ijzelin koko on normaalia sutta isompi, tämä on massiivinen ja lihaksikas. Säkäkorkeutta urokseltä löytyy jopa lähemmäs 90cm. Painoa on kokoon verrattuna itse asiassa aika vähän, Ijzel painaa lähelle 65kg. Ijzelin pääväri on tumman sininen, harjas on vähän vaaleampi kuin Ijzelin turkin väri. Ijzelin pää on oikealta puolelta valkoinen, eikä siinä ole tumman sinistä. Uroksella on kultaisen väriset hampaat ja tumman punainen kieli. Kummankin silmän alla on todella vaalean siniset merkit ja silmän väri on vaalean sininen, vähän haaleampi sininen tosin. Jokaisessa jalassaan Ijzelillä on samaa väriä kuin silmien alla olevat merkit, liekin näköiset kuviot. Hännän pää Ijzelillä on valkoinen, mutta muuten häntäkin on tumman sininen. Kaulassaan uroksella on kaulakoru.
Luonne:
Ijzelin nimestä voisi päätellä vain yhden johtopäätöksen: Että uros olisi kylmä ja vihainen muita kohtaan, mutta näin ei ole. Ijzel on ystävilleen kohtelias ja joskus jopa saattaa auttaa heitä, mutta on pidättyväinen ja sulkee melkein kaiken sisäänsä. Tuntemattomia kohtaan Ijzel sitten onkin kylmä, niukkasanainen ja varovainen. Ijzel ei tosin näytä varovaisuuttaan tuntemattomille, jos toinen vaikka olisikin vihollinen, eihän sitä koskaan tiennyt mitä toisella oli mielessä. Tuon Ijzel oli jo oppinut aivan pentuna. Ijzel on ylpeä susi, jota ei kannata loukata. Tai saattaa huomata olevansa Ijzelin vihan kohteena, se onkin Ijzelin heikko puoli. Uros suuttuu pienimmistäkin asioista, eikä välttämättä mieti mitä tulisi sanoneeksi ja tehneeksi silloin. Vasta tehtyään ja sanottuaan Ijzel tajuaa että oli tehnyt jotain väärin ja yrittää korjata virheensä. Joskus se ei tosin onnistu ja tämä jää kaihertamaan Ijzelin mieltä, eikä hän meinaa saada sitä mielestään ja saattaa olla hiljainen monta päivää tai jopa viikonkin. Kukaan ei kysy Ijzelin henkilökohtaisista asioista mitään, koska he tietävät että saavat Ijzeliltä vain pelkän murahduksen ja käskyn mennä pois vastaukseksi. Mutta jopa ylpeä Ijzel kunnioittaa laumansa johtajaa, eikä yritä väittää tälle vastaan. Vaan tottelee mukisematta, vaikka asia ei Ijzeliä miellyttäisikään. Naaraista Ijzel ei välitä paljoa, mutta kyllä Ijzelilläkin joskus yhden yön juttuja on. Ja joskus Ijzel miettii, että olisi ihanaa saada naaras kumppaniksi, kun uros on hyvin yksinäinen ja haluaisi kertoa jollekkin. Mutta ei ole ketään kelle kertoa, joten Ijzel sulkee kaiken sisäänsä.
Menneisyys:
Synnyin kauas jonnekkin paikkaan, jota en edes enää muista. Olin jo oppinut kävelemään ja näin eteeni, mutta liikkumiseni oli vielä huteraa. Otin pienen loikan, mutta se oli virhe sillä tupsahdin kuonolleni. Opettelin kävelemään, opin kaikkea uutta. Mutta olin jotenkin hillitty jo pennusta asti, olin etäinen ja saatoin jopa pentunakin suuttua helposti. Vanhempani pistivät tämän merkille ja huomasin heidän puhuvan joskus itsekseen, kuulin vain sanat ”Ijzel..” ja ”se on pakko tehdä..” En kuullut mitään muuta, jäin ihmettelemään näitä sanoja. Kun yhtenä päivänä tajusin niiden merkityksen, en voinut eka uskoa sitä todeksi. Mutta mikään muu ei olisi täsmännyt noiden sanojen kanssa. Sen oli pakko olla niin, kuin ajattelin. Nousin ylös ja huomasin vanhempieni tulevan minua kohti. Jouduin pakokauhun valtaan, mutta en näyttänyt sitä. Päältäpäin näytti, että olin tyyni. Otin askeleen taaksepäin vanhempieni lähestyessä yhä minua. Otin toisen askeleen taaksepäin ja huomasin vanhempieni nopeuttavan tahtiaan. Olin tyyni, enkä näyttänyt heille pelkoani. Käännyin ympäri ja ulvoin aikuisen suden äänellä, vaikka olin vasta pentu. Huomasin silmäkulmastani vanhempieni hätkähtävän. ”Te ette voi tietää..” Huusin viimeiset sanat vanhemmilleni ja lähdin juoksemaan, kuulin vanhempieni jäävän paikoille katsomaan. He vain eivät voineet tietää.. Ei kukaan voinut tietää sitä, mitä pidin sisälläni. Eikä kukaan saisi koskaan tietääkkään. Juoksin ja juoksin, monta viikkoa. Pysähtyen vain syömään ja keräämään voimiani. Siitä alkoi seikkailu, jota teen yhä. Elämä on pekkää seikkailua, se on täynnä vaaroja ja kokoajan pitää olla varuillaan. Kehenkään ei voi luottaa, ei edes ystäviinsä täysin.
Pelaaja: Wilder
