Post by Synnephia on Jul 15, 2007 14:37:17 GMT 2
Nimi: Endraidon Tuulenviilto
Merkitys: Kutsumanimi meinaa loppua. Koko nimellä ei ole merkitystä.
Kutsutaan: End
Ikä: Ihmisissä n. 30-vuotias
Sukupuoli: Uros
Laji, rotu: Puolisusi
- 50% sutta
- 25% malamuuttia
- 25% vinttikoiraa
Lauma: Verde
Asema: Tavallinen laumalainen
Motto: Säännöt on tehty rikottaviksi, kuten luutkin
Ulkonäkö:
On sangen korkea ja laiha rakenteeltaan. Jalat ovat pitkät ja tassut melko suuret. Pitkä karva on tasaisesti pitkin ruumista menevää ja melko karkeaa, pisintä turkki on rinnassa ja kaulassa. Muuallakin näitä pörröisempiä kohtia esiintyy. Puolisudella on vain yksi korva ja jäljellä olevassakin on pois pitkä palanen. Kuono on suhteellisen pitkä ja kapea, kirsu on musta. Häntä on aika pieni eikä siitä löydy tuuheutta niin paljon kuin monilla muilla. Endin silmät ovat lauman mukaan vihreät, vaaleanvihreät tässä tapauksessa ja väliin ne peittää tämän punainen harjas tupsu. Harjas on vain otsassa, niskassa tai muualla sitä ei jatku. Uroksen pohjaväri on hyvin punertavan ruskea ja sen vatsa ja kaula sekä rinta ovat valkeat. Vasemmassa reidessä on kaksi arpea jotka End on saanut menneisyydessään kuten korvansakin kovan kohtalon. Kovin huomiota herättävä uros ei ulkonäöllään ole. Tämän emon malamuutin ja vinttikoiran risteytyksen ansiosta on todella nopea juoksija, vinttikoiran laatua suurinpiirtein, mutta kovin kestävä uros ei ole vaan väsyy hyvin helposti juostessaan.
Luonne:
Endistä on vuosien varrella tullut kylmempi ja kovasydämisempi kuin mitä alunperin oli. Se on katkeroitunut kaikesta siitä mitä on tapahtunut ja sen omatunto on kadonnut miltei kokonaan. Harvoin se tuntee sen pistoksen tehdessään jotain väärää. Ei se kuitenkaan sitä yleensä tee ellei ole ihan pakko. Ivallinen se on, tykkää huomautella kaikesta mikä vain voi toista satuttaa tai ärsyttää. Sarkastisuuteen se sortuu harvemmin. Kuitenkin jos sitä kohtelee kunnioittavasti sekin pystyy siihen. Myöskin ystävystyminen uroksen kanssa on mahdollista eikä se vaadi pitkää tuttavuutta. Vain mielenkiintoinen ja tarpeeksi kunnioittava on oltava. Mutta teräväkielisyyttä vastata hänen piikkeihinsä on hyvä olla. Heikkoutta End ei suostu katsomaan ja itkuun purskahtelu on varma tapa menettää kunnioitus. Ainakin jos sitä tekee usein. Itse End ei ole itkenyt sitten sisarensa kuoleman. On myös hyvin vapauden kaipuunen eikä siedä paikoilleen asettumista vaan on itsekin vaeltamassa koko ajan. Säännöt on tehty rikottaviksi, kuten luutkin. Niinpä niin. Tätä hän toistelee rasittavan usein. Hän on kova rikkomaan sääntöjä ja sääntöjä rikkoessa hajoavat monesti luutkin. Ei suorasanaisesti haasta riitaa ja pitää hävyttömänä perääntymistä. Eikä siis itse peräänny kesken taistelun kuin väkipakolla tai hävitessään. Kuitenkin ärsyttää muita silloin tällöin tahallaan jota voi pitää myös riidan haastamisena, vaikka uros ei sitä itse myönnä. Voi myös säästä toisen hengen jos on joskus tuntenut läheisyyttä tähän tai kunnioittaa syvästi. Tai jos siitä on hänelle itselleen hyötyä. Ei kuitenkaan ole kaikista näistä huonoista puolistaan huolimatta pelkkä moraaliton paskiainen. Hänestä nimittäin ilmenee ystävänä uskollisuutta ja rentoutta, ivallisena hän taitaa myös huumorin. Jos hän joskus löytäisi oman rakkaansa hän takuulla olisi uskollinen ja rakastava, mutta kuitenkin yllätyksellinen. Pentuja ei takuulla heti haluaisi hankkia vaan Endin ja nartun olisi molempien kunnioitettava toisiaan sekä kumppanina, että yksilönä ja heidän oli oltava varma asiasta ja rakkaudestaan toisiinsa.
Jos End katsoo parhaaksi kostaa jonkun puolesta, sen hän tekee, ennemmin tai myöhemmin. Jos joku muu tappaa jonkun ennen häntä ei hän tunne kiitollisuutta vaan raivoa siitä, että kosto on riistetty.
(lisää voi tulla kun tutustun ja sisäistyn hahmoon paremmin)
Menneisyys:
End syntyi normaalin katukoiran ensimmäiseksi ja vanhimmaksi pojaksi. Melkein tuntui tämän syntymän jälkeen syntyi tämän pikkuveli Seymont eli Monty. Pennut saivat oppia emonsa kanssa tärkeitä taitoja kuten metsästyksen. Tietenkään metsästys ei kaupungissa ollut niin tärkeää, jätteitä ja satunnaisia ihmisten almujahan he pääasiassa söivät. End oli kuitenkin myös äitiään ja veljeään innokkaampi metsästäjä. Siihen oli loistava purkaa tunteitaan. Vuosi Endin ja Montyn syntymän jälkeen syntyi heidän emolleen kolmas pentu. He eivät olleet tienneet emonsa edes olleen raskaana. Isä oli kuulemma sama kuin heidänkin eli naaras pentu olisi heidän täysisarensa. Pentu sai nimen Ditanas eli Disa. Monty vain ei hyväksynyt pikkusisartaan ja syrji tätä häpeilemättä. Monty oli mitä luultavimmin kateellinen pienelle. Lopulta Montyn ja Disan mennessä kahdestaan hieman kauemmas tuli Disa pian itkien takaisin, toinen silmä täysin rikki revittynä ja sokeana. Tämä selitti äidilleen ja isoveljelleen Montyn tehneen sen hänelle. Montya ei enää löytynyt. Disan silmän päälle asetettiin sininen huivintapainen joka sidottiin huolellisesti kiinni. He jatkoivat kolmisten elämäänsä, mutta End vannoi kostavansa sisarensa puolesta Montylle ja keräili tästä tietoja herkeämättä, äidiltään salaa. Lopulta hän löysi Montyn monien sattumusten kautta. Veljesten välille syntyi taistelu jonka aikana End sai arpensa ja lukuisia muita haavoja joista vain nämä kaksi näkyvät yhä. End sai veljensä melkein tapettua, mutta säästi tämän hengen viitaten sukulaisuuteen. End palasi takaisin jossa hän lopulta kertoi sisarelleen ja äidilleen asiasta. Disa oli jo pitkään pitänyt isoveljeään idolinaan ja tästä ihailu vain kasvoi. End ei pitänyt sisarensa takertumisesta ja sanoikin sen tälle, mutta se ei itsepäistä narttua estänyt. Endin ollessa 3-vuotias ja liikkuessa jo paljon enemmän yksin, heidän äitinsä kuoli. Kukaan ei tiedä miten, mutta verisenä myttynä sisarukset emonsa löysivät syrjäkujalta. Tämän jälkeen he ehtivät oleilla vaivaisen kuukauden rauhassa kun katukoira jengi pakotti heidät mukaansa. Endin he laittoivat metsästämään, naaras taas sai olla paljolti urosten ahdisteltavana. Lopulta kävi se mikä oli melko väistämätöntä. Disa tuli raskaaksi. Samana iltana naaraan raiskannut uros kuuli asiasta ja saapui tappamaan Disan sillä tätä ei kiinnostanut olla yhdenkään pennun isä millään muotoa. End tietysti puolusti sisartaan, mutta hänet lyötiin maahan ja hän sai katsoa vierestä kun hänen sisarensa tapettiin. Sen jälkeen koirat saapuivat hänen luokseen ja hän luuli itsekin kuolevansa. Ensin hänen korvansa tosiaan revittiin irti ja toinen korvakin vauritoutui. Mutta sen jälkeen uros joka oli Disan raiskannut saapui lähemmäs ja komensi koiria päästämään irti.
"Hän on aika hyvännäköinen ja nuori, eikös vain?" Tämä sanoi ja End kuuli koirien nauravan. Sen jälkeen koira laskeutui hänen päällensä ja raiskasi tämänkin kuten oli tehnyt Disallekkin. Noin puoli kuukauttaa ehti kulua ja joka ilta väsyneen Endin palatessa metsästämästä toistui tämä sama kuvio. Koirat raiskasivat hänet aina jossain loukossa. Lopulta End ei kestänyt tätä enää vaan tappoi ensin koiran joka sen sinä iltana teki ja muiden tullessa viimeisen karjaisun johdattamana. Ja muiden tullessa tämä tappoi nämäkin. Viillot jotka hän oli tehnyt olivat tehty salamannopeasti ja tappavasti. Hän lisäsi nimeensä osan 'Tuulenviilto' ja alkoi käyttää samaa nimeä tekniikastakin. Joskus hän lisäsi siihen jotain terävää, mutta helpointa se oli hoitaa ilman aseita jotka tarttuivat inhottavasti vihollisen lihaan ja saivat vauhdin tökkämään. Ainahan End oli tunteensa piilottanut, mutta nyt hänen kasvoiltaan ei voinut lukea mitään ellei tätä tuntenut tarkkaan. Eräänä aamuna herätessään hän oli tehnyt päätöksensä. Hän lähtisi. Pois. Lopettaisi tämän kaupunkielämän ja eläisi kuin hänen esi-isänsä sudet. Luonnossa, pois ihmisten jaloista rehdisti metsästäen. Ja hän astui laivaan ja piiloutui sen ruumaan. Hän aikoi hypätä jossain vaiheessa kyydistä kun näkyisi lupaava saari tai manner. Niin hän tekikin. Saari oli kuitenkin vain pieni luoto eikä se riittänyt vapauden kaipuun täyttämälle urokselle. Se lähti uimaan todella kaukana näkyvää saarta kohti luottaen itseensä, mutta pyörtyi uupumuksesta ja olikin varma, että kuolisi. Mutta se heräsi vielä uuteen aamunkoittoon. Ei saarella jota kohti oli lähtenyt uimaan vaan... aivan, Paraísonilla. Siellä se nyt yrittää jatkaa elämäänsä.
Toivottomuudessa tapahtunutta:
lisätään pelien jälkeen
Tulevaa:
- Endille aiotaan hankkia puoliso
Taistelutekniikat:
Käyttää hyväkseen tietty nopeuttaan, mutta yleensä ei käytä tekniikoita, käyttääpähän vain kynsiään ja hampaitaan. Mutta tietty on Tuulenviilto. Se viiltää uhrin lihaan pahaa jälkeä ja raajoja tai muita "ohuempi luisia" paikkoja se voi jopa katkaista. Tähän vaaditaan nopeutta ja oikeaa tekniikkaa jonka salaisuutta End ei halua opettaa. Nopeus on siis Endin päävalttikortti taisteluissa eikä tämä anna periksi ellei sitä raahata väkisin pois paikalta.
Suhteet
lisäillään pelin jälkeen
Muuta
- Synnephia alkaa pelaamaan Endin veljellä Clichéssä
Pelaaja: Synnephia
Maili: synnephia@gmail.com
