Post by Adam on Aug 18, 2007 19:53:36 GMT 2
PERUSINFO
Nimi: Pääkallokiitäjä
Nimestä: Innoittajana samanniminen kiitäjä
Kutsutaan: Pääkallokiitäjä, Kiitäjä
Ikä: 27 koirissa
Laji: Susi
Skp: Uros
Lauma: Verde
Asema: Laumalainen
ULKOISESTI
Säkä: 60cm
Paino: 63kg
Pää: Susimainen, kuono hieman kaareva. Musta kirsu, vihreät silmät. Korvat aavistuksen normaaleita isommat, päät vaalean rusehtavat.
Oikean silmän päällä kolme arpea, keskimmäinen pisin. Silmä sulkeutuneempi kuin vasen.
Jalat: Voimakkaat ja pitkät. Lavat lihaksikkaat, molemmilla puolilla jalan päällä siipikuviota.
Häntä: Tuuhea, keskipitkä. Väritykseltä musta alta ja päältä, sivuilta vaalean rusehtava. Seitsemän poikkiraitaa, tummanruskeita (kuin pääkallokiitäjän perä). Kuva
Rakenne:Voimakas rakenteinen, lyhyt selkäinen susi. Turkki musta ja karhea, selässä kiitäjämäinen siipikuvio. Niskassa vaalean rusehtava pieni harjas, joka nousee pystyyn kiihtyneenä (mm. vihaisena). Lapojen välissä pääkallomainen kuvio.
Rinnassa on pieni arpi, juontuen menneisyydestä.
Astu esiin, minä tiedän olet siellä
Jätä pois kaikki mikä on sun tiellä
Äläkä sano ettet sinä muka tiennyt
Saat pitää hyvänäsi mitä oot vienyt
Pääkallokiitäjä
Kuka sul on kyydissäsi
Vieras takapenkillä
Varjo taustapeilissäsi
Pääkallokiitäjä
Huvitusta etsimässä
Ilman sitä sä et pysty mitään tekemään
SISÄISESTI
Pääkallokiitäjä on ikuinen hurmaaja. Uhrien harmiksi uros ei ole mikään tavallinen hurmaaja, vaan yleensä läheisen hetken päätteeksi menettää toinen henkensä. Jos ei ensimmäisellä kerralla, niin tulevaisuudessa varmasti.
Sudella on masokistin piirteitä, ja jos joku huomauttaa asiasta, vastaukseksi saa pelkkää hyväksyvää naurua. Kiitäjä on ylpeä ja tietoinen itsestään sekä rajoistaan, joten turhaa riitaa se ei haasta. Uros kunnioittaa vanhempiaan, vaikka saattaakin yrittää iskeä niitä.
Tunteet on vähän hatara käsite verdeläiselle, eivätkä tunteet astu peliin kuin harvoissa tilanteissa. Yleensä arpinaama siis vain esittää ja ajattelee järjellään. Niissä harvoissa tilanteissa sitten, kun tunteet todella pääsevät valloilleen, Pääkallokiitäjä menettää otteen itsestään. Uros ei ajattele mitään, ja joutuukin suurilta osin katumaan tekojaan myöhemmin.
Susi siis tappaa lähinnä huvikseen. Toki tuo piirre on hioutunut nyt lähinnä pelkäksi vahingoittamiseksi, mutta tappamista harrastetaan yhä edelleen. Veren himo ei tyydyty pelkästä riistasta.
- Luonnetta tulee lisää, jahka tutustun ja sisäistyn hahmoon pelien aikana. -
Pääkallokiitäjä, siivet myrkkyä
Pääkallokiitäjä, rotta sun sisällä
Pääkallokiitäjä, lyijyä sydämessä
Pääkallokiitäjä
Lentää eloon jääneiden perässä
Aina ensimmäisenä
TAPAHTUMIA VUOSIEN TAKAA
Pääkallokiitäjän menneisyys oli normaalia suden pennun elämää aina itsenäistymiseen asti. Susi seurasi vaistoaan, joka oli täysin erilainen kuin muilla saman lajin edustajilla. Kiitäjästä tuli yksineläjä, ulvova erakko. Jokainen yksinäinen tiesi olla vastaamatta siihen aavistuksen surisevaan ulvontaan, koska se tiesi uuden saaliin etsintää. Mutta aina joku sortui. Jos on yksin kylmässä, pimeässä metsässä isompien petojen armoilla, miten voi olla vastaamatta ystävälliseen ulvontaan, joka tietää seuraa? Ei mitenkään. Varsinkaan jos on ollut jo pidemmän aikaa yksin.
Moni kuoli Pääkallokiitäjän hampaiden iskuun, mutta osa on siitä selvinnytkin. Harmi vain että hukka on kuin huume, siihen jää riippuvaiseksi. Se oli suhdeväkivaltaa. Masokistille sitä mitä se janosi.
Kaikki tämä kuitenkin muuttui vähän Yönsilmän tapaamisen jälkeen. Pääkallokiitäjä todella piti koirasta, eikä olisi sen tähden halunnut toisen seuraavan niin tiiviisti. Heti ensimmäisestä silmäyksestä lähtien uros mietti keinoa, jolla voisi olla vahingoittamatta uutta ystäväänsä. Ja pitkän pohdinnan (liian pitkän) jälkeen idea tulikin.
Susi lavasti kuolemansa. Verta, terävä oksa. Suunnitelma. Adeus.
Mustaturkki ei ollut koskaan pahoillaan tekemästään. Ja Yönsilmänkin pitäisi olla kiitollinen, koska ei kuollut. Koska ei tavannut oikeaa Pääkallokiitäjää.
Mysteeriksi jää, miksi tämä lukemattomia viattomia koiraeläimiä murhannut susi sitten joutui Paraísonille. Se ei ole kokenut traagista menetystä… vai onko?
Joo mä tiedän että sinulla on valtaa
Mä pelkään sä olet se joka uskaltaa
Sä tahdot löytää aina uuden trampoliinin
Mutta missä on sun oma lieka kiinni
TAISTELUTEKNIIKAT
Koska pitää verestä ja veren näkemisestä, käyttää paljon hampaitaan. Suuresta rakenteesta on hyötyä.
Pääkallokiitäjä, kuva etiketissä
Näytät aina kauniilta saalista etsimässä
Pääkallokiitäjä, seinällä kehyksissä
Opettele hengitystä pidättelemään
MUUTA
- Vihaisena ja uhattuna pitää kirskuvaa (selkäpiitä karmivaa) ääntä
- Pääasiassa homoseksuaali, mutta tyytyy narttuihinkin paremman puutteessa
Huomioitavaa:
- Paljon samanlaisia piirteitä kuin itse kiitäjässäkin
Pääkallokiitäjä, sun paras ystävä
Pääkallokiitäjä, piileksii esillä
Pääkallokiitäjä, vie valon silmistä
Pääkallokiitäjä
Sokeana et nää pelätä
SUHTEET
Urokset
Yönsilmä - Harmillisesti taisin mennä hurmaamaan kyseisen koiran.. Onneksi tiemme erkanivat. Yöstä tuli liian riippuvainen minuun - ja minä kun en halua olla vain yhden kanssa, minusta riittää monelle! Tuskin hän minua muistaa, sillä komistuksella on varmasti jo toinen. Eipä tuo ajatus minua hidasta, tulin tänne saalistamaan..
Naaraat
-ei tunne ketään-
Pääkallokiitäjä, siivet myrkkyä
Pääkallokiitäjä, rotta sun sisällä
Pääkallokiitäjä, lyijyä sydämessä
Pääkallokiitäjä
Lentää eloon jääneiden perässä
Aina ensimmäisenä
TUNNUSBIISI
Apulanta - Pääkallokiitäjä
GALLERIA&FANITAITEET
Ei kuvia.
KUNNIA?
Tekstit & kuvat © Adam, tunnusbiisi © Apulanta
HUOLTAJA
Adam (mopsi_92POISTATÄMÄ@hotmail.com)
