Post by Niriro on Oct 7, 2007 15:37:35 GMT 2
Nimi: Rodimus Al´feria Riku
Lempinimi: Riku
Ikä: 27.v ihmisissä
Sukupuoli: uros
Rotu: Sekarotuinen, shikoku inu 50%, sakemanni eli saksanpaimenkoira 25% ja jotain ihan utopista 25%
Säkä: 67cm
Paino: 38kg
Lauma: Azul
Asema: Laumalainen
Ääninäyttelijä: Kingdom Heartsin Riku
www.youtube.com/watch?v=s7ED71A1ZwU
¤¤¤
Luonne:
Luonteeltaan Riku on kiltti ja ystävällinen, haluaa olla ystävä kaikkien kanssa vaikka on aluksi tuntemattomia kohtaa pidättyväinen ja epäluuloinen. Tämän takia Riku voi olla hiljainen tavatessasi sen, mutta tutustumisen jälkeen Rikusta voi saada hyvän ystävän. Rakastaa pentuja enemmän kuin mitään muuta, vaikka omia ei olekaan vielä. Hyökkää jopa isomman korstonkin kimppuun jos täytyy suojella pienempiä. Kestää jopa hiekan sekopäisempiäkin hahmoja ja antaa niille tilaa elää maailmassa. Vaipuu joskus masennukseen, kun alkaa muistella entistä omistajaansa. Rikun voi olla joskus vaikea unohtaa menneet ja siksi hänen päänsä valahtaa alas ja hän huokailee masennuksissaan. Kuitenkin yleensä muut saavat Rikun ryhdistymään kun sille hieman puhuu järkeä elämästä.
¤¤¤
Ulkonäkö:
Pääväriltään Riku on ruskea, sillä on punaruskea harja, hännänpää ja jalkaharjat. Silmät ovat sinisen väriset. Herran toinen korva on raadeltu puoliksi palasiksi ja otsaharja peittää toista silmää. Kaulassa hänellä on sinivalkoinen hyvän pahan koru, naru jossa koru roikkuu, on musta ja ohut.
Katso kuvasta tarkemmin.
¤¤¤
Menneisyys:
Riku syntyi maalaiskylässä. Ihmiset eivät olleet varmoja mitä rotuja Rikussa oli ja siksi kukaan ei halunnut sitä. Ihmiset kylässä pelkäsivät villikoiria jota ilmestyivät paikalle aina kuin tyhjästä. Ne elelivät lähellä kylää, mutta kuitenkin sen verran suojassa, ettei ihminen niitä löytänyt. Villikoirat osasivat varoa aseita ja tiesivät niiden kantomatkan hyvin.
Riku ei osannut itse ymmärtää sitä miksi häntä ei kukaan halunnut omakseen. Hän eleli parisen vuotta yksinään ladossa rottia syöden.
Kuitenkin eräänä sateisena iltana Riku lähti ladosta ensimmäisen kerran ja kulki kylän katuja pitkin, se olikin ainoa aika jolloin muita ei ollut liikkeessä. Ihmiset ottivat peloissaan koiriaan sisälle taloon. Pitivät kai Rikua villikoirana. Ukkonen jyrähti ja salama osui viistosti. Silloin valon hetkellä Riku näki edessään koiria, ne eivät voinut olla mitään muu kuin villikoirat.
Riku lähti peloissaan niiltä pakoon ja törmäsi johonkin. Nuori poika oli ulkona vaikka satoi ja oli pimeä. Riku katsoi nuorta poikaa, mutta kuullessaan koirien äänen hän lähti pakoon. Pojan ääni sai kuitenkin hänet pysähtymään.
" Älä mene, auta minua! "
Villikoirat seisoivat pojan edessä, yksi hyökkäsi pojan kimppuun. Poika petti kädellään naamansa, mutta mitään ei tapahtunut. Poika siirsi kätensä pois ja näki edessään Rikun ja villikoiran joka oli napannut Rikua korvasta. Riku ulvoi kivusta kun villikoira repi sen palasiksi. Riku kuitenkin seisoi edelleen pojan edessä korvasta vuotavasta verestä huolimatta.
Yllttäen kuului valtava laukaus, villikoira nostivat kaikki päätään ja pakenivat paikalta hyvin äkkiä. Valtava määrä ihmisiä tuli paikalle valojen ja aseiden kanssa. Yksi tähtäsi Rikua, mutta poika tuli eteen.
" Tämä koira pelasti minut, ette saa tappaa sitä"
Poika sanoi ja halasi Rikua, ihmiset lähtivät mutta käskivät pitämään rakin kurissa. Jos se tekisi jotain ihmisille, he ampuisivat sen.
Näin Riku oli saanut omistajakseen nuoren pojan, joka oli Riku rakasti poikaa ja teki sen puolesta mitä ikinä se pyysi ja poika teki saman Rikulle.
Muutama kuukausi tämän jälkeen poika ja Riku olivat illalla rannalla keskenään.
" Etkö sinäkin haluaisi tietää mitä on taivaanrannan takana? "
Kysyi poika Rikulta ja katseli laskevaa aurinkoa. Rannalla oli pienoinen vene joka kuului eräälle kalastajalle. Poika katsoi kysyvästi Rikua ja Riku juoksi suoraan veneen luokse ja hyppäsi siihen. Poika katseli ympärilleen, ketään ei näkynyt. Poika työnsi veneen vesille ja Riku oli etunokassa. Kumpikaan ei huomannut taivaanrannan takana nousevia mustia pilviä. He saapuivat keskenään aavalle merelle, kun myrsky iski. Poika tiesi ettei vene tulisi kestämään tätä myrskyä. Poika antoi Rikulle korun jossa hyvä ja paha yhdistyvät.
" Korun avulla muistat minut aina"
Poika sanoi ja Riku katseli häntä surullisin silmin. Poika halasi Rikua ja silloin valtava aalto kaatoi veneen nurin.
Riku maailma muuttui mustaksi, vain pienen valonkajon kaukana edessä. Riku nousi ja Kops. Hän löi päänsä veneen puuosaan. Riku huomasi olevansa veneen sisällä ja alla oli hiekkaa. Riku kaivoi itselleen ulospääsyn veneestä ja huomasi löytäneensä saaren, mutta poikaa hän ei nähnyt missään vain pojan koru roikkui Rikun kaulassaan.
¤¤¤
Pelaaja: Niriro
Niriro@luukku.com
