Post by Umino on Jul 1, 2007 19:43:06 GMT 2
PERUSTIETOUTTA
Nimi: Amílcare
Kutsutaan: Amíl, Amílcare
Ikä: 26 vuotta ihmisten iässä
Laji: Koirasusi. Akitaa, alaskanmalamuuttia, englanninvinttikoiraa, dobermannia, sutta.
Sukupuoli: Uros
Lauma: Azul
Asema: Tavallinen laumalainen
ULKONÄKÖ
Säkä: reilu 88 cm
Paino: yli 53 kg
Katsokaa kuvaa.
Amílcarella on paksu ja tiivis, hieman karhea, puolipitkä turkki. Pidempää ja paksumpaa karvaa on poskissa, kaulassa, rinnassa ja vatsassa, jaloissa (ks. kuva) sekä hännässä. Turkin pääväri on valkoinen, jossa on mustia sekä sinisensävyisiä kuvioita. Kuviointi on symmetrinen. Uroksella on myös musta, erittäin paksu ja 'vahva' harjas joka nousee keskeltä selkää otsalle, muuttuen pitkäksi, roikkuvaksi otsatukaksi, jota uros pitää yleensä jommalla kummalla puolella kasvojaan. Sininen kiilto harjaksessa/otsatukassa antaa sille metallinomaisen vaikutelman. Uroksella on siniset silmät, kuten Azuleilla yleensä. Sävy on hieman turkoosi, vaalea mutta kirkas. Näyttää siltä, kuin otus käyttäisi runsaasti kajaalia.
Harjaksen lisäksi Azulilla on pieni, musta parta.
Uroksen suurikokoinen keho on jänteikäs ja vankka. Azulin suuret lihakset tekevät kehosta massiivisen ja raskaan. Amílcaren keho muistuttaa enimmäkseen akitan kehoa, mutta mm. nopeuteen, kokoon, notkeuteen ja kestävyyteen liittyviä tekijöitä on saatu muiltakin roduilta ja sudelta.
Muuhun kehoon verrattuna kaula on normaalia paksumpi, sekä tassut pidemmät.
LUONNE
Amílcare on hyvin rauhallinen ja aikuismainen. Se on usein varautunut vieraita kohtaan, eikä sen luottamusta ole helppo ansaita. Uros näyttää hyvin harvoin avoimesti tunteitaan eikä ole kovin puhelias. Siltikin tämä osaa olla hiukan kohteliaskin, ja tutustuu varsin mielellään uusiin tuttavuuksiin. Vaikkakin uros pitää muiden seurasta, se vaeltelee yleensä yksin ympäriinsä. Mikään naistennaurattaja tämä ei ole, mutta kohtelee toista sukupuolta helläkätisemmin ja lempeämmin. Uros välttelee tutustumasta naaraisiin lähemmin, koska se pelkää rakastuvansa, ja menettävänsä (ks. menneisyys). Poju hankkii mieluummin pari hyvin läheistä ystävää, kuin sata ei_niin_tärkeää.
Amílcare on sellainen tyyppi, johon voi luottaa. Se ei todellakaan ole mikään juoruava nilkki, vaan osaa pitää sanansa tilanteessa kuin tilanteessa.
Uros ei kaihda taisteiluita ja jos tällä jotain puolustettavaa on, se puolustaa sitä henkeen ja vereen. Mikään riitapukari Amíl ei kuitenkaan ole, vaan selvittää asiat mielummin puhumalla ja järjen kanssa. Se ei myöskään mielellään taistele selvästi heikompiaan tai ylivoimaista vastusta vastaan.
Siniturkilta löytyy paljon kärsivällisyyttä ja sisua. Se ei malttinsa ansiosta suutu helpolla, mutta suuttuessaan näyttää mielipiteensä kunnolla – silloin tätä kannattaa varoa. Sisukkuutta löytyy omien mielipiteiden pitämisessä ja siinä, ettei uros luovuta taisteluissa helpolla.
Uros on siis järkevä ja tyyni oman tien kulkija.
Jos tähän otukseen ei uskalla kunnolla tutustua, voi tästä saada jopa kylmän, jokseenkin julman kuvan. Mutta sisimmässään Amíl on hyvin lempeä jörrikkä.
/Luonteeseen voi ilmestyä lisää asiaa myöhemmin, kunhan olen oppinut tuntemaan hahmoni hieman paremmin./
MENNEISYYS
Amílcare syntyi rakastavalle äidille siskonsa Renén kanssa. Amílilla ja Re'llä oli myös isoveli nimeltään Kiker, mutta isäänsä Amíl ei koskaan tavannut, koska hän oli kadonnut joitain kuukausia ennen tämän syntymää.
Vielä kun kaikki sisarukset olivat hyvin pieniä, ihmiset löysivät koko porukan vuoristosta, olettaen, että porukka kuului kaupungissa mellastavaan villiin koiraporukkaan. Niinpä pentujen äiti joutui siirtämään pennut muualle varmaan piiloon, pois ihmisten ulottuvilta. Kaksilahkeiset saivat kuitenkin äidin kiinni, ja vihastuksissaan surmasivat mokoman hyödyttömän piskin.
Pennut siis joutuivat pärjäämään omillaan pienestä asti ja varttuivat kolmistaan, opetellen kaikki tulevaisuutta varten tarvittavat asiat keskenään.
Ihmiset eivät kuitenkaan tyytyneet noin vähään, vaan etsivät sisarukset käsiinsä. He onnistuivat vahingoittamaan sisaruksista vanhinta, Kikeriä, joka haavoittuneena tippui alas kalliolta mereen. Äkkipikainen René yritti hypätä isoveljensä perään, mutta Amíl onnistui estämään tämän.
Kaksikko pakeni paikalta nopeasti. Heidän oli turha yrittää pelastaa isoveljeään – ihmiset olisivat kuitenkin surmanneet molemmat.
Joitain vuosia myöhemmin sisarukset jättivät toisensa, ja lähtivät omille teilleen, tutustumaan muuhun maailmaan.
Amíl ei kauaksi kotiseudultaan ehtinyt, kun jo törmäsi muuan kauniiseen, iloiseen narttuun – Caciaan. Cacia pyyhki uroksen surut pois aurinkoisella hymyllään ja iloisuudellaan.
Narttu on ollut Amílin elämässä ainut, joka on saanut uroksen avautumaan kunnolla.
Cacia kuitenkin sairastui johonkin vakavaan sairauteen, eikä mikään, edes Amíl, voinut pysäyttää sairauden etenemistä.. Vaikka pojasta olikin raastavaa nähdä Cacian – ensirakkautensa, voimien hiipuvan päivä päivältä, hän pysyi rakkaansa vierellä aina tämän viimeiseen hetkeen asti.
Lopulta nuorukainen joutui hautaamaan rakastettunsa.
Amílcare jätti täynnä muistoja olevan synnyinseutunsa ja päätti etsiä parempaa tulevaisuutta jostain muualta. Uros etsi tiensä kaupunkiin, jossa tämä törmäsi satamaan. Se loikkasi rahtilaivaan vailla määränpäätä – ihan sama minne nuorukainen päätyisi, tänne hän ei aikoisi jäädä. Laiva oli kuitenkin tuomittu uppoamaan. Siispä uros joutui laivan upotessa veden varaan, ja kuin arvata saattaa – tämä ajelehti Paraíson nimiselle saarelle mukanaan vain mieltä raastavat muistot.
Uros aloitti uuden elämän tällä mielenkiintoisella saarella, yrittäen hankkia uusia, valoisampia muistoja itselleen.
TAISTELUTEKNIIKAT
Uros käyttää taisteluissa hyödykseen lähinnä raakaa voimaa, kestävyyttä sekä kokoaan. Koska otus on niin painava, tätä ei kaadeta helposti. Kyntten/hampaitten on vaikea tavoittaa tämän otuksen ihoa haavoittaakseen, uroksen tiiviin turkin takia.
Koostaan ja painostaan huolimatta Amíl kykenee nopeuteen ja ketteryyteen – joskin ei niin hyvin kuin jotkut todella keveät ja pienikokoiset. Uroksen vahvojen leukaperien ansiosta tämä pystyy puremallaan vahingoittamaan vastusta runsaasti. Azulin kestävyys on myös suureksi hyödyksi – otus ei väsy kovinkaan helposti ja jaksaa pysyä liikkeessä yllättävän kauan. Se myöskin on oppinut sietämään kipua, mutta vahingoittumaton ei tämäkään otus ole.
Valtteina Amílilla on siis kestävyys ja nopea reagointikyky.
MUUTA
~Uros on pahasti allerginen kalalle. Se saa kyseistä otusta syötyään hengenahdistuskohtauksia. Kohtauksiin auttaa vain jotkin yrtit ja lepo.
~Umino pelaa Amílcaren veljellä Kikerillä Reviirissä.
Tutut: Benji, Yönsilmä.
Ystävät: -
Rakastettu: -
Jälkeläiset: -
Vihattu: -
PELAAJA JA ©
Umino, hirmulizko[at]hotmail.com
