Post by Cheetah on Jul 1, 2007 11:55:55 GMT 2
[Alempana selkämpi profiilikuva]
Hey Dad,
I'm writing to you,
not to tell you that I still hate you.
Just to ask you how you feel
and how we fell apart,
how this fell apart.
Nimi:: Moka
Ikä:: 38 .v ihmissä
Laji/rotu:: Lähes täysi susi, äidin isä sisälti puolet koiraa.
Skp:: Uros
Lauma:: Azul
Asema:: Tavallinen pulliainen.
Tunnari:: Good Charlotte - Emotionless
Are you happy out there in this great wide world?
Do you think about your sons?
Do you miss your little girl?
When you lay your head down,
How do you sleep at night?
Do you even wonder if we're alright?
If we're alright,
We're alright
Luonne:: Moka on rauhallinen, sanalla sanottuna. Otusta saattaisi kuvata hieman myös sana sisäänpäinkääntynyt, sillä uros ei ole järin avoin. Päinvastoin. Se saattaa koettaa avata keskustelun, mutta puhuu yleensä sitten kovin vähän, eikä kerro itsestään paljoakaan. Mokaa onkin oikeastaan vaikea oppia tuntemaan. Se ei näytä tunteitaan ulospäin ja häpeää itseään, vaikkei tiedäkkään miksi. Otus katsoo harvoin ketään silmiin, ja jos katsookin, saa vastapuoli nähdä kiiltävät, torjuvat silmät, joista ei näy uroon sisälle lainkaan.
Tunteeton herra ei kuitenkaan ole. Se on nähnyt elämässään jo paljon kaikkea ja osaa arvostaa monia pieniäkin asioita, kuten aurinkoista säätä tai sitä, että onnistuu nappaamaan helpon saaliin. Myös pennut ovat sellaisia, joista sinisilmä välittää kovasti. Sen oma lapsuus ei ollut hohdokas, joten otuksella on jotenkin tarve suoda kaikille vastaan tepsutteleville nuorille parempi lapsuus. Ei se ehkä koko elämään muuta, mutta Moka tahtoo uskoa, että yhdenkin mukavan aikuisen tapaaminen lämmittää pentujen sydäntä. Ainakin tämän omaa sydäntä olisi lämmittänyt, mikäli nuoruudessaan joku olisi tätä huomaavaisesti kohdellut.
Ystävystyminen herran kanssa on hieman mutkikasta. Se, kun ei tahdo päästää ketään oikeasti lähelleen. Silloin tällöin saattaa Mokakin kuitenkin tavata sellaisen tyypin, joka tuntuu oikeasti hengenheimolaiselta ja mikäli niin käy, on ystävyys suhteet taattu. Harvoille ystävilleen uroo onkin sitten oikein lojaali ja uskollinen, eikä petä niitä mistään hinnasta. Otus toivoo tietenkin samaa vastapuolelta ja pettyy, mikäli toinen ei olekkaan sitä, mitä on antanut olettaa.
Mokan tapauksessa rakkaus on sana, joka on hieman hämärän peitossa. Herra ei ole koskaan saanut kokea rakkautta ja tämän on siksi vaikea tiedostaa, miltä moinen tuntuu. Ehkä otus kuitenkin joku päivä tapaa ”sen oikean” joka opettaa uroolle, mitä moinen on. Se kysyy kuitenkin nartulta suurta omistautumista asialle, sillä Moka on mitä on, joten lähelle pääseminen ja otukseen kunnolla tutustuminen on kovin hankalaa ja aikaa kysyvää hommaa.
Taistelutahtoa ei herralla ole juurikaan. Se on valmis puolustautumaan, mikäli joku kimppuun käy, muttei useinkaan tee itse aloitetta nujakalle. Herran ei kyllä ole tapana hoitaa asioita puhumallakaan, joten tämän tähden saattaa nujakoita silloin tällöin syttyä. Moka on sinnikäs taistelija, joka pelaa pääasiassa älyllä, voimalla ja ripauksella onnea.
Lyhyesti kuvailtuna otus on sisäänpäinkääntynyt, rauhallinen herra.
It's been a long hard road without you by my side.
Why weren't you there all the nights that we cried?
You broke my mother's heart,
You broke your children for life.
Its not okay,
but we're all right.
I remember the days you were a hero in my eyes,
but Those are just a long lost memory of mine.
I spent so many years learning how to survive,
now I'm writing just to let you know I'm still alive
Ulkonäkö:: ^Kuva kertoo parhaiten. Moka on kookas, lihaksikas uros, jonka säkäkorkeus häilyy n. 65 cm paikkeilla. Otus on hieman pituuttaan korkeampi, muttei kovin näkyvästi. Se omaakin erityisen pitkät jalat, jotka saavat sen silloin tällöin näyttämään hieman ruipelolta.
Uroon pääväri on tumman ruskea. Merkkejä tällä on monen värisiä [kuvasta näkyvät kaikkein selviten]. Kolmessa jalassa valkoiset ’sukat’ mustalla reunuksella ja vasemmassa etujalassa kokonaan musta sukka. Selässä ja otsassa vaalenruskeita kuvioita. Myös hännän pää samaa väriä. Korvat sisältä mustat. Vasemmassa etujalassa sinisen harmaa kuvio. Kirsu, anturat sekä kynnet mustat.
Mokalla on lukuisia arpia, jotka ovat kaikki kolmen röykkiöinä. Kolme selässä, kolme vasemmass takajalassa, kolme rintakehässä, kolme oikeassa etujalassa sekä kolme naamassa, niin, että ne kulkevat vasemman silmän yli. Vasen silmä onkin vahingoittunut pahasti. Sen pupilli ja sitä ympäröivä osa ovat huomattavasti oikeaa silmää pienemmät, sekä väriltään todella vaalean siniset. Uroo ei näe tällä silmällä mitään. Moka onkin hieman pelottava näky oudon silmänsä kera.
Otuksen turkki on melko paksua ja lämmintä. Sen kuivuminen kestää tovin ja siksi susi ei kastele itseään mielellään.
The days I spent so
cold; so hungry,
Were full of hate,
I was so angry
The scars run deep inside this tatooed body,
Theres things I'll take to my grave,
But I'm Okay, I'm Okay.
Menneisyys:: Syntyipä kerran kahdelle sudelle kolme henkinen pentue, joista viimeisimpänä syntynyt, pentueen ainoa ruskea otus oli kovin pieni ja heikko. Vaikka pentuja ei ollutkaan enempää, kuin se kolme jäi tämä pienin kovasti alakynteen. Vanhemmat, varsinkaan isä, eivät pitäneet pienimmästä ja nimesivät sen loukkaavastasti Mokaksi. Pienin kehittyi hitaammin kuin kaksi muuta, sillä se ei saanut niin paljoa ruokaa, kuin kaksi muuta. Sitä sorrettiin ja sen elämä oli alakuloista.
Kolmikko varttui, muttei asemajako muuttunut. Mokasta kasvoi korkea, mutta hintelä ja alipainoinen pennunnulikka. Isä ei ollut vieläkään ylpeä nuorimmaisesta, joten se laiminlöi tätä antaen kahden muun harjoitella tappelemista tuon kanssa. Moka ei saanut puolustautua, sen oli vain oltava ja annettava kaiken tapahtua, sillä muutoin se ei olisi saanut ruokaa. Pentujen emokaan ei pahemmin nuorimman kohtalosta välittänyt, osasyynä saattoi olla se, että isä saattoi heittäytyä silloin tällöin kovin agressiiviseksi, kun narttu uhmasi sen tahtoa.
Niin kului Mokan nuoruus. Se ei koskaan sanonut kahta muuta pentua veljikseen. Sillä eivät ne olleet sellaisia. Ei veljien kuulunut kiusata nuorimmaista. Eikä vanhempien laiminlyödä. Ruskean elämä oli epätoivoista ja kurjaa, ainoana lohtuna oli kuvajainen, joka tuijotti tätä lammen pinnasta. Moka nimittäin huomasi selvästi kasvavansa päivä päivältä kookkaammaksi, niukasta ravinnosta huolimatta.
Lopullinen läpimurto tahpahtui, kun Moka lopulta oppi saalistamaan itse. Isä oli opettanut kahdelle muulle pennulle saalistamisen salat aika päiviä sitten, mutta Mokan oli täytynyt opetella kaikki itse. Tämä oli kuitenkin nopea juoksija ja oppi pian jäljestämään jäniksiä ja muuta helppoa riistaa. Näin otuksen ravinnon saanti oli taattu ja fyysinen kehitys pääsi viimein kunnolla alkamaan. Mokasta tulikin muutamassa kuukaudessa voimakas ja suurikokoinen nuori herra. Lopulta nuori oli valmis tekemään lopun ainaisesta sorrostaan.
Se kävi isänsä kimppuun. Otus parka oli kuvitellut itsestään kuitenkin vähän liikoja. Se oli ajatellut kosvatansa kaiken pahan, jota oli kokenut, mutta isäpappa oli kuitenkin huomattavasti vahvempi ja raivoissaan siitä, että poika oli uskaltanut käydä kiinni.
Silloin sai Moka elämänsä löylytyksen. Isä ei paljoa säästellyt, vaan raateli poikansa henkihieveriin. Tästä Mokalla on muistuttamassa joukko arpia. Taistelu päättyi lopulta siihen, kun otus parka ei kyennyt enää liikkumaan. Isä jätti sen oman onnensa nojaan ja mursi samalla poikansa sydämen lopullisesti.
Moka ei tiennyt, mitä isä muulle perheelle tästä kertoi, mutta ainakaan kukaan ei ollut etsimään tätä. Otus raukka makasi metsikössä, raadeltuna ja voimattomana. Pahinta oli se, että kaikkien arpien lisäksi Moka oli menettänyt toisesta silmänsä näkönsä. Elämä oli aina ollut kurjaa, mutta nyt vielä kaksi kertaa pahempaa. Oma perhe oli hylännyt lopullisesti. Oma isä, oli raadellut henkihieveriin.
Muutaman viikon haavojaan nuoltuaan ja voimiaan kerättyään, päätti Moka jättää kaiken. Se suuntasi kalilloelle ja kielekkeelle, jonka alla avautus uskomaton merimaisema. Se oli viimeinen maisema, jonka otus näki. Tai niin ruskea luuli.
Susi heittäytyi alas kielekkeeltä, aikeenaan päättää kamala elämä kamalalla tavalla. Itsemurhalla. Mutta kohtalo puuttui peliin ja Moka ei aikeessaan onnistunutkaan. Se menetti tajunsa ja ajelehti meressä ties kuinka kauvan, kunnes päätyi muuan saarelle. Ensin uroo luuli päässeensä taivaan kaltaiseen paratiisiin, mutta huomasi kuitenkin pian olevansa elossa jonkin sortin saarella. Yhtäkkiä elämä ei tuntunutkaan yhtään hassumalta ja Moka päätti jatkaa elämäänsä saarella. Paraísonilla.
It's been a long hard road without you by my side.
Why weren't you there all the nights that we cried?
You broke my mother's heart,
You broke your children for life.
Its not okay,
but we're all right.
I remember the days you were a hero in my eyes,
but Those are just a long lost memory of mine.
I spent so many years learning how to survive,
now I'm writing just to let you know I'm still alive.
Pelaaja & © :: Cheetah
And I'm still alive.
Sometimes I forgive
Yeah, and this time,
I'll admit,
That I miss you,
Said I miss you
Suhteet::
Tutut: Yönsilmä, Zoe*
Ystävät:
Ihastus:
Rakas:
Vihamiehet:
Ei tiedä mitä ajatella:
* = hahmolla ei enää pelata
Pelatut pelit::
Nopea >>
Vesirajaan [Adam~]
Azulien järvellä tapasi Moka Yönsilmän, jonka kanssa tämä tuli toimeen jotenkuten. Kaksikko keskusteli hitusen ja toinen auttoi arpisen perille saaren asioista, tai ainakin suunnilleen. Tapaaminen ei ollut järin pitkä, muttei se ainakaan Mokaa haitannut. Yönsilmä poistui paikalta ja jätti herran kaksin itsensä kanssa.
Hidas >>
Muut alueet ; sademetsä (Cheetah)
Sademetsässä Moka törmäsi Zoe nimiseen narttuun, jonka kanssa tämä jutteli vähäsanaisesti vain hetken. Toinen katosi kuitenkin paikalta pian ja herra jatkoi matkaansa.
It's been a long hard road without you by my side.
Why weren't you there all the nights that we cried?
You broke my mother's heart,
You broke your children for life.
Its not okay,
but we're all right.
I remember the days you were a hero in my eyes,
but Those are just a long lost memory of mine.
I spent so many years learning how to survive,
now I'm writing just to let you know I'm still alive.
Tiesitkö että..::
~ Keksiessään Mokan nimen, Cheetah ei heti hokannut sen olevan synonyymi vanhingolle?
~ Mokalle oli vaikea keksiä luonnetta?
~ Mutta menneisyys oli helppo?
~ Cheetah teki Mokasta ties kuinka monta kuvaa, ennen kuin päätyi noihin kuvioihin sekä väreihin?
~ Mokan mm. olla alunperin harmaa?
And sometimes I forgive,
and this time,
I'll admit,
That I miss you, I miss you,
Hey Dad
© Good Charlotte
