Post by Nahka-Ampiainen on Jul 16, 2007 12:19:26 GMT 2
~"Deja Vu, have I been here before with you?"
Nimi: Pheridoñe Flamenco
Ikä: ihmisenä n. 28v
Sukupuoli: uros
Laji: puolisusi (50% sutta, loput alaskanmalamuuttia ja shibaa)
Lauma: Castanho
Asema: tavallinen laumalainen
Tunnusbiisi: Saybia - In Spite of
Pelaaja: Nahka-Ampiainen
Kuvapohja (c) Shinon
In spite of the fact
That I ain’t noticed in a crowd
I know it ain’t all bad
I know that ain’t all bad
If I look in the right direction
Noin kolme vuotta sitten, yömyöhään Meksikon hylätyillä kaduilla, sekarotuinen kulkukoira makasi maassa läähättäen. Pentuja oli tulossa, eikä susi-isää näkynyt missään. Naaras oli heikko ja kärsinyt. Nälkä oli repinyt lihan luiden ympäriltä ja koettelemukset raapineet ihoon syviä haavoja. Naaras onnistui kuitenkin antamaan elämän yhdelle vaalealle urospennulle. Pentu oli alta kermanvärinen, päältä vaaleanruskea ja jaloissa, kermanvalkean ja vaaleanruskean värin rajana, oli tummempaa ruskeaa. Emon mahassa oli vielä kolme lähes samanväristä pikkuista, mutta ne eivät koskaan nähneet päivänvaloa. Emonsa ei kestänyt elää synnyttääkseen loput pentunsa. Yksinäinen kyynel kerkesi vierähtää naaraan poskelle ennen kuolemaa, jonka aavisti tulevan. Mielessään tämä ehti vielä pyytää anteeksi jälkikasvultaan, jotka vei mennessään ja tuolta, joka jäi ilman emoa.
Urospentu kuitenkin selvisi, kiitos yölliselle vaeltelijalle, joka vei pennun paikalliseen eläinsuojaan. Äidinmaidon korvikkeiden ja lämpimien käsien avulla ruskeasilmäinen pentu varttui suojassa 8. vikkoiseksi palleroksi ja sai nopeasti uuden kodin. Kukapa ei haluaisi terhakkaa ja ystävällistä pitkäkarvaa omakseen?
Uudessa kodissaan uros vietti ensimmäisen elinvuotensa ja siellä tämä sai nimensä. Fer. Feristä kasvoi kookas ja hyvinkin vahva nuorukainen. Onneksi tämän sydän oli lähes yhtä suuri kuin uros itse, joten tämä ei lempeän luonteensa vuoksi tohtinut edes kuvitella käyttävänsä voimiaan perheensä nujertamiseen. Tämä tyytyi alistumaan perheen alimmaiseksi, ei tällä kunnianhimo koskaan ollut suuri. Siinäpä Ferin päivät kuluivat juostessa takapihalla, katsellessa perheen lasten leikkejä ja nukkuessa pää isännän sylissä muiden katsellessa suosittuja telenoveloita televisiosta.
Mutta onni ei kestänyt pidempään kuin tuon vuoden, jonka jälkeen köyhä perhe joutui myymään koiransa saadakseen ruokaa. Uusi perhe oli paljon kovakouraisempi ja nämä löivät pehmeäluonteista urosta minkä jaksoivat. Perheen pieni tyttölapsikin sai iskuista osansa ja suojelevaisen luonteensa mukaan Fer koitti puolustaa tyttöä perheen julmalta isältä. Mutta uros sai itse köniinsä.
In my mind
In the castle where I am the king
I will build up my arms
Until I cross my borders to conquer the world
On my one way crusade
Ferin lähennellessä 1½ vuotta tämä pakeni kodistaan, sillä ei enää kestänyt jatkuvaa pieksämistä ja nälänhätää. Tyttöä kävi toki sääliksi, mutta uroksen oli hyväksyttävä se tosiasia, että maailma on julma, eikä koirasusi pystynyt sille mitään.
Kokemuksien karttuessa Feristä tuli henkisesti vahvempi, eikä tämä suostunut enää olemaan se nassikka, jota kaikki pompottelivat mielensä mukaan. Lempeä luonne kuitenkin säilyi ja tämä oli edelleen aina valmis auttamaan hätää kärsiviä.
Ihmisten luota kyllä täytyi päästä pois, niinpä tämä lähti etsimään parempaa paikkaa, tietä paratiisiin. Naiivi nuorukainen joutui kuitenkin oppimaan, ettei täydellistä paikkaa ole olemassakaan, sillä jatkuvasti tämä päätyi pieksättäväksi alistuvan luonteensa vuoksi. Näiden kokemuksien myötä Ferin luonne koveni edelleen sen verran, ettei tämä tyytynyt luottamaan kaikkiin sokeasti, vaan oppi näyttämään muille kaapin paikan tarpeen tullen.
I ain’t as clever as I seem
I ain’t as clever as I seem
In spite of the fact
That I am learning every day
I know it ain’t all bad
I know that ain’t all bad
If I look in the right direction
Kerran Acapulcon merenrannalle ajelehdittuaan tämä päätyikin (jälleen) taisteluun elämästään. Tämä oli mennyt veteen viilentymään kuumana yönä, mutta mysteerinen vesipeto oli napannut koiran jalasta kiinni ja lähes hukuttanut uroksen. Seuraavana aamuna Ferin silmät olivat olleet pyöreänä hämmennyksestä, tällä ei ollut hajuakaan olinpaikastaan. Tämä nousi pystyyn kaikille neljälle jalalleen ja räpytti silmiään. Olo oli omituinen, kaikki tuntui katoavan ympäriltä. Uros ei muistanut mistä oli tullut, miltä hän kuulosti, miltä hän näytti.. kuka hän oli. Muisti oli totaalisesti menetetty ja kaikki menneisyyden aaveet kadonneet siinä samassa.
Hetken kuluttua Pher alkoi tarkastella itseään. Ilmeisesti uros oli saanut paljon lihaksia ja haavojakin oli tullut; reiteen ja kuonoon. Suurin kipu oli kuitenkin koitunut siitä, mikä oli repäissyt kaiken turkin pois keskivartalosta ja esti sen kasvamisen takaisin. Tuon kaljun kohdan – kuten myös reidenkin – ympärille oli sidottu kestävää sideharsoa.
Askel askeleelta uros opettelee elämään uudessa ympäristössä uuden elämänsä kanssa. Kielen tämä on jo suunnilleen oppinut. Ajoittaisten takaumien takia tämän lauseisiin saattaa joskus tarttua espanjan kielestä lainattuja sanoja, jotka auttavat urosta oppimaan lisää itsestään. Nimensä tämä keksi uudelleen, mutta nimen alkuosa tuli ohikiitävän takauman kautta.
Kaikesta huolimatta uros on edelleen se sama hyväntahtoinen itsensä, mutta naiivi pikkupoika on nyt kasvanut isoksi mieheksi. Pilke silmäkulmasta on kadonnut ja uroksesta on tullut vakavampi ja hiljaisempi. Tunteikas tämä silti on, itkeä tai raivota tämä ei ole koskaan pelännyt. Taisteluun uros kuitenkin kävisi vain, jos tätä tai jotain tuttuaan uhattaisi.
Siitä päivästä asti kun Pher rantautui saarelle, tämä on parhaansa mukaan elänyt rauhallista elämää ja koittanut pitää matalaa profiilia, ettei syntyisi turhia kahakoita. Uroksen luonne on säilynyt ennallaan ja haavat sekä sideharsot ovat edelleen paikallaan. Nenän väri vain on vaihtunut mustasta vaaleanpunaiseksi.
I say
I ain’t as beautiful as you
I ain’t as beautiful as you
But I may return though
To see the beauty of it all
I know it ain’t all bad
I know that ain’t all bad
If I look in the right direction
