Yönsilmä //Adam//

[Adam]

PERUSINFO
Nimi: Yönsilmä
Kutsutaan: Yönsilmä, Yö
Ikä: 19 koirissa
Laji: Koira
Rotu: Sekarotuinen
Skp: Uros
Lauma: Laumaton

Vesi hakkaa minua maahan
Kuin tuhat lekaa
Ja miljoona vasaraa
Niinkuin lauletaan
Niin happi räjähtää
Ja kauniista kaunein
Kädet ojentaa

ULKOISESTI
Säkä: 60cm
Paino: 40kg

Pää: Sopusuhtainen, voimakas. Kuono köyry, kirsu musta ja leveä. Vasemmalla puolella punaisen silmän alla valkea kuvio (katso tarkemmin kuvasta). Oikea silmä turkoosin vihertävä.
Korvien ”runko” tuuhea karvainen, pystyt ja normaalia aavistuksen pidemmät.
Tuuheat poskikarvat.

Jalat: Pitkät, sirot. Karva lyhyempää rungon jälkeen, lavoissa sekä takajaloissa valkeat kuviot. Polkuanturat ovat vasemman silmän tavoin punaiset.
Kinnerkarva tuuheaa. Selkeästi erottuva säkä.

Häntä: Tuuhea, voimakas. Kaartuu hieman selänpäälle innostuessa ja valpastuessa. Normaalisti riippuu alhaalla.

Rakenne: Korkeuttaan pidempi, tuuheakarvainen runko valkoisilla merkeillä. Pitkä, voimakas kaula kannattelee päätä korkealla, karva paksua. Hoikka rakenne tuuhealla karvoituksella. Lihaksikas.
Näyttää hyvin paljon sudelta.

Haistanko tuhkan ilmassa
Kyyneleet kasvoilla
Jalkapohjat nastoilla
Uhripaikalla

SISÄISESTI
Yönsilmä on melko synkkä ilmestys ensi alkuun, mutta tutustumisen jälkeen herraa voi pitää miellyttävänä. Uros on aina varautunut vieraita kohtaan, ja saattaa olla kylmän oloinen puheissaan ja eleissään. Se kylmyys kuitenkin häviää pikku hiljaa tutustumisen myötä, mikäli seuralainen osoittaa ystävällisyyttä. Harva kuitenkaan kestää kylmää katsetta erivärisissä silmissä, ja Yöllä onkin enemmän vihamiehiä kuin ystäviä.
Tunteet ovat siis melko kylmiä, vaikka ystävilleen koira on huomaavaisempi. Huumorin tajuakin löytyy, tosin herran oma huumori ei aina miellytä kaikkia. Ihastuminen ja rakastuminen tapahtuvat verrattain hitaasti tämän uroon kohdalla - toisinkuin veljillä.
Yön mielestä tappelu - ja ennen kaikkea sellaisen voittaminen - on avain kaikkeen. Uros tappelee tilanteen sitä vaatiessa, ja asioiden selvittäminen käy koiran mielestä helpommin kun tiedetään kumpi on hierarkiassa ylempänä. Ystävilleen (tai veljelleen) sekarotuinen ei haasta riitaa, ja pyrkiikin pienen sanaharkan jälkeen pyytämään anteeksi, jos on itse sen aiheuttanut. Tapellessaan Yönsilmä on verrattain nopea, ja nopeutensa ansiosta uros saa iskuihinsa voimaa. Koira ei pelkää verta tai haavoja, ja uskaltaa sen tähden haastaa itseään selvästi voimakkaampiakin tappeluun. Yö haluaa aina tietää kumpi on tossun alla.
Yleisin ilme herran kasvoilla on aavistuksen surumielinen, muttei vihainen tai uhkaava. Luonteeltaan tuo onkin pääasiassa surullinen, hiljainen. Edes ystävilleen Yö ei paljoa pukahda, mutta painostuksen alaisena saattaa kertoa mikä mieltä milloinkin painaa. Tosin joskus (kun mielessä pyörii vain menneisyys) koira saattaa ärähtää utelijalle, ja tuolloin onkin syytä jättää herra hetkeksi rauhaan. Tai tilanteen vaatiessa pitemmäksikin hetkeksi.

- Luonnetta tulee lisää, jahka tutustun ja sisäistyn hahmoon pelien aikana. -

Haistanko veren tuulessa
Valkealla vatsalla
Viileällä patsaalla
Lammen pinnalla

TAPAHTUMIA VUOSIEN TAKAA
Yön menneisyys ei ollut kamalan hohdokas. Se syntyi yhdessä neljän muun pennun kanssa vahinkopentueena kahdelle sekarotuiselle. Pikkuisten isästä ei koskaan ollut tarkkaa tietoa ja niimpä pentuparat eivät saaneet koskaan tavata isäänsä. Emon omistaja ei ollut mielissään pentukatraasta ja otusten ollessa kuusiviikkoisia, heitti miekkonen ne kadulle, selviytymään omin nokkinensa. Kadulla eläminen oli ankeaa. Sisarusten oli vaikeaa pitää edes itsensä hengissä ja niimpä nämä erkanivat toisistaan. Elämä ei ollut ruusuilla tanssimista, mutta elossa kuitenkin pysyttiin, kaiken maailman roskien voimin, joita ihmiset heittivät pois.
Yönsilmä vaihtoi pian maisemaa kaupungista metsään, ja vaihdos oli vain hyväksi. Nuoren koiran lihaksisto kehittyi hyvin epätasaisessa maastossa, ja saalistuskin käy nykyisin kuin luonnostaan. Ja saman kaavan mukaan, kuten lähes kaikkien muidenkin elämä kulki, uros tapasi suden. Se olisi luultavasti tappanut Yön, ellei koira olisi muistuttanut niin kovasti ulkonäöltään hukkaa. Ne olivat molemmat saman ikäisiä, ainakin suunnilleen, ja ensi kertaa pitkään aikaan sekarotuinen todella piti jostakin. Kaksikosta tuli hyvin läheisiä, ja he kulkivat aina yhdessä joka paikkaan.
Ja kaavaa seurataksemme suden piti kuolla. Yönsilmä löysi ystävänsä seivästettynä kivipaaden päältä herätessään yön jäljiltä. Näky oli shokki nuorelle koiralle, joka ei (lähestulkoon) osannut enää elää yksin. Uros ei halunnut olla yksin, koska nuoren sekarotuisen ystäväkin oli yksin. Yö yritti hukuttautua, onnistuen vain vaipumaan tajuttomuuteen meren siniseen syleilyyn.
Nuori herra miettii vieläkin kovasti ystäväänsä, ja uhraa todella aikaa tuolle. Paraíson ei ole sekarotuiselle paratiisi ilman Pääkallokiitäjää.

Kuu kiertää radallaan
Ympärilläsi
Ja sä vedät kelkkaa
Kumpi meistä nauraa
Sen viimeisen naurun?
Kun meistä kumpikin
Voi tempun opettaa

TAISTELUTEKNIIKAT
Käyttää paljolti hyväkseen nopeuttaan, ja osaa hyödyntää sen voimaksi.

Haistanko tuhkan ilmassa
Kyyneleet kasvoilla
Jalkapohjat nastoilla
Uhripaikalla

MUUTA
- Yönsilmä on Benjaminin ja Joelin veli (© Cheetah)
- Sitaatit: ”Täysin erilaiset; kuin yö ja päivä.” ”Asiat selvitetään puhumalla, mutta ensin katsotaan kumpi kyselee ja kumpi vastailee.”
- Yön ulkonäkö oli ensin erilainen, mutta Adam tyytyi sitten tuohon

Huomioitavaa:
- Yllättävän voimakas heikosta rakenteesta huolimatta
- Käyttää tehokkaasti apuvälineitä

Haistanko veren tuulessa
Valkealla vatsalla
Viileällä patsaalla
Maljan pinnalla

SUHTEET
Urokset
Moka - Azul-lauman alainen, jonka kanssa Yönsilmällä ei ole kovinkaan tuttavalliset välit. Oikeastaan uros ei pahemmin välittänyt laumallisesta.
Benjamin - Benji on Yönsilmälle rakas veli, eivätkä tunteet ole muuttuneet sitten pentuaikojen.
Amílcare - Niistä kahdesta tapaamastaan azulista selvästi ystävällisempi ja kohteliaampi, voi jopa saavuttaa pienimuotoista ystävyyttä.

Naaraat
-ei tunne ketään-

Vesi hakkaa minua maahan
Kuin tuhat lekaa
Ja miljoona vasaraa

TUNNUSBIISI
Apulanta - Tuhka ja Veri

Haistanko tuhkan ilmassa
Kyyneleet kasvoilla
Jalkapohjat nastoilla
Uhripaikalla

GALLERIA&FANITAITEET

^{© Cheetah}

Haistanko veren tuulessa
Valkealla vatsalla
Viileällä patsaalla
Maljan pinnalla
Maljan pinnalla, maljan pinnalla, maljan pinnalla,
Pinnalla.. pinnan alla.. pinnalla.. pinnan alla...

KUNNIA?
Kuva & tiedot © Adam, menneisyyden alku © Cheetah, tunnusbiisi © Apulanta, Artit © Piirtäjänsä

HUOLTAJA
Adam (mopsi_92POISTATÄMÄ@hotmail.com)